Dungeons & Dragons: Lost Mine of Phandelver: Kampanjapäiväkirja, Sessio 2
Päivitetty: 1.10.
Uusi seikkailija ja luolan viimeiset salaisuudet
Luolatutkimuksen päätteeksi seikkailijajoukko sai vahvistusta, kun ryhmän viimeinenkin jäsen liittyi seikkailijaretkueeseen. Tämä matkalainen oli jäänyt joksikin aikaa Ikikesän kaupunkiin tutkimaan arkistoja Phandalinista sekä sen lähialueista. Tiedonhaustaan hän oli saanut selville hyödyllisiä tietoja seudun eläimistä ja villipedoista sekä mielenkiintoisia otteita vanhoista legendoista ja tarinoista, jotka kertoivat mystisestä Kaikuaallon luolasta (Wave Echo Cave).
Kuudes jäsen oli saapunut paikkakunnalle heinäkuormatun kärryn kyydissä ja hypännyt kyydistä huomatessaan maantiellä merkkejä taistelusta ja toveriensa jättämistä jäljistä. Jälkiä seuraten hän saapui jo aiemmin tyhjennettyyn luolaan. Luolan suulla hän päätti varmistaa selustansa ja käytti Disguise Self -loitsua muuntautuakseen peikkolaiseksi. Luolan kätköissä vastaan ryntäsi kuitenkin ryhmän dragonborn-barbaari, joka yritti ottaa oletetun vihollisen välittömästi halausotteeseen. Tilanne laantui nopeasti, kun valeasun takaa paljastui tuttu ystävä.
Yhdessä ryhmä kävi läpi luolan viimeisen tutkimattoman kammion, jossa oli asustanut peikkolaisia. Nuhjuisten peittojen ja heinien kätköistä löydettiin pieni kätkö kolikoita sekä taikasauva, jonka avulla pystyy tunnistamaan vihamielisiä olentoja. Sauva annettiin ryhmän velholle. Aiemmin tavatut, kahlitut ja aggressiiviset sudet jätettiin taakse niiden aiheuttamien pienten haavereiden jälkeen.
Paluu Phandaliniin ja seuraavien askelten suunnittelua
Sildar Hallwinter oli edelleen heikkona, mutta vahvasti sitä mieltä, että hänen oli päästävä Phandaliniin ylläpitämään lakia ja järjestystä. Ryhmä pohti korppien apuun turvautumista ja suoraa etsintää Ikikesän metsään (Neverwinter Wood), sillä Sildar osasi kertoa peikkolaisten mahdollisesti vanginneen Gundrenin ja vienen tämän sekä kartan jonnekin metsän syvyyksissä sijaitsevaan linnoitukseen. Laajan metsäalueen vuoksi päätettiin kuitenkin noudattaa järkeä ja palata ensin kylään täydentämään varusteita.
Matka Phandaliniin taitettiin maantietä pitkin jalkapatikalla, ja kylään saavuttiin alkuillasta. Ensitöikseen seikkailijat suuntasivat torille ostoksille täydentämään muona-varastojaan. Mukaan tarttui laatikollinen juureksia joka sisälsi perunoita, porkkanoita ja nauriita joita ryhmän vahva barbaari sai kunnian kantaa.
Nälän ja janoisuuden ajamana ryhmä suuntasi Kivimäen tavernaan (Stonehill Inn). Tällä kertaa myös Sildar ja tavernan isäntä Toblen olivat tiiviisti mukana iltapäivän keskusteluissa. Keskustelu kääntyi pian kylän pormestariin, Harbin Läntinen, jolle Sildarilla oli tärkeää asiaa.
Kohtaaminen pormestarin kanssa
Seikkailijat ja Sildar suuntasivat pormestari Harbin Westerin puheille. Harbin osoittautui mahtipontiseksi, itserakkaaksi ja tuontiviinejä rakastavaksi entiseksi pankkiiriksi, joka eli pitkälti omassa kuplassaan kylän ongelmista huolimatta. Punaviittojen (Redbrands) mielivaltainen käytös kuitenkin kismitti pormestariakin.
Kun seikkailijat tarjoutuivat hoitamaan punaviittaongelman pois päiväjärjestyksestä ja pyysivät samalla nähtäväksi alueen arkistokarttoja, käytiin tiukka hintaneuvottelu. Ryhmän alustus 500 kultarahan palkkiosta sai tiukan liikemiehen kieltäytymään, mutta pienen tinkaamisen jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen ja sopimukseen siitä, että kumpaakin osapuolta hyödyttävä pikkurikollisten raivaus suoritettaisiin.
Tiedusteluretki Nukkuvassa jättiläisessä
Ryhmä päätti ottaa selvää punaviittojen päämajan sijainnista ja suuntasi huonomaineiseen Nukkuva jättiläinen (Sleeping Giant) -pystybaariin. Suunnitelma oli erikoinen mutta luova: yksi seikkailijoista käytti jälleen Disguise Self -loitsua ja muuntautui punaviitaksi sulautuakseen joukkoon. Varmistukseksi hän otti mukaansa velhon ankka-familiaarin, jonka silmien läpi muu ryhmä pystyi seuraamaan tilannetta samalla kun he nauttivat illallista Kivimäen tavernassa.
Nukkuvan jättiläisen rähjäisessä ilmapiirissä soluttautuja selitti olevansa uusi rekryytti, mutta tilanne muuttui äkkiä kiusalliseksi, kun hän kieltäytyi tarjotusta alkoholista. Samaan aikaan baarin kanta-asiakkaat huomasivat lattialla tepastelevan ankan, mikä herätti välittömästi kaikkien huomion. Soluttautuja joutui tiukkaan kädenvääntötestiin, ja Kivimäen tavernassa istuva velho tajusi ankka-familiaarinsa kautta, että nyt oli tosi kyseessä SOS-tilanne.
Barbaari Farideh ryntäsi välittömästi paikalle ja sai luotua riittävän kaaoksen, jotta valepukuinen seikkailija ja ankka pääsivät liukenemaan paikalta vahingoittumattomina. Paikalle saapui myös houkutuksille altis paladiini Vangrel. Tilanne rähjäisessä baarissa muuttui illan mittaan huutolauluksi, juomiseksi ja yleiseksi mesoamiseksi.
Odottamaton vihje ja sammuneet sankarit
Samalla kun osalla ryhmästä ilta karkasi juhlinnan puolelle, toiset jäsenet: Aleija, Rilla ja Lourene päättivät tutkia kylän ympäristöä ja etsiä vihjeitä roistojen piilopaikasta. Hiekkatien varrella sijaitsevan maatilan luona he huomasivat jonkun seuraavan heitä. Seuraajaksi paljastui viereisellä farmilla asuvan perheen pikkupoika, joka haaveili seikkailijaksi tulemisesta ja piti saapuneita muukalaisia suurina sankareina.
Pieni kolikko palkkiona poika paljasti sankarillensa tärkeän salaisuuden: hän tiesi täsmälleen, missä "pahat sedät ja tädit" viettivät aikaansa, sillä hän oli löytänyt punaviittojen salaisen kulkureitin. Lapsen hellyttävä todistus ja antama vihje tarjosivat ryhmälle juuri sen tiedon, mitä he olivat tulleet hakemaan.
Aamuyön tunteina Nukkuvasta jättiläisestä kantautui vielä viimeiset kolinat. Paladiini Vangrel oli ottanut mittaa paikallisista juomareista niin raskaasti, että barbaari sai kantaa sammuneen asetoverinsa takaisin Kivimäen tavernaan lepäämään.
Toinen sessio päättyi jännittävään suvantovaiheeseen: ryhmällä oli hallussaan salainen reitti punaviittojen piilopaikkaan. Seuraavaksi oli aika ottaa mittaa itse roistoista.
Sessio 2 päättyy.
Kommentit