top of page

Dungeons & Dragons: Lost Mine of Phandelver: Kampanjapäiväkirja, Sessio 3

6.10.
4 min käytetty lukemiseen
Seikkailu jatkui Punvaviittojen piilopaikassa. Kuva: Harri Säynevirta
Seikkailu jatkui Punvaviittojen piilopaikassa. Kuva: Harri Säynevirta

Kolmas pelikerta käynnistyi Phandalinin Kivimäen majatalossa (Stonehill Inn). Edellisen illan raskas matka ja majatalon tarjoilut vaativat kuitenkin veronsa kun “nesteytyksen" uuvuttamat Farideh ja Wangrel joutuivat jäämään sänkyjen pohjalle toipumaan. Aamupalapöytään kömpi lopulta neljä seikkailijaa. Ryhmän ranger Aleia kävi varmistamassa poissaolijoiden voinnin ja totesi helpotuksekseen, että kyse oli vain perinteisestä uupumuksesta eikä mistään vaarallisemmasta myrkystä tai muusta vastaavasta.


Majatalossa kohdattiin myös Sildar. Yhteisessä tuumaustuokiossa todettiin, että Phandalinia piinaavien Punaviittojen (Redbrands) mielivaltaan oli saatava loppu. Sildar oli tismalleen samaa mieltä ja päätti liittyä seikkailijoiden matkaan.


Ennen luolastoa: Kohtaaminen Tymoran pyhätössä

Astuessaan ulos majatalosta ryhmä huomasi torin laidalla sijaitsevalla Tymoran kivisellä pyhätössä liikettä. Paikalla oli hieman nuhjuiseen kaapuun sonnustautunut haltia, sisar Laurel. Hän oli juuri palannut raunioituneesta Kaninmarjan kylästä (Conyberry). Sisar Garaelen oli pitänyt toimittaa hopeinen hiuskampa vastalahjaksi Agatha-nimiselle aaveelle loitsukirjan toivossa, mutta aave ei ollut ilmestynyt hänelle.


Seikkailijat lupasivat ottaa tehtävän hoitaakseen paremmalla ajalla. Kiitollinen papitar antoi heille parannusrohtoja (Potion of Healing) ja siunasi heidän matkansa.


Punaviittojen piilopaikka. Kuva: Harri Säynevirta
Punaviittojen piilopaikka. Kuva: Harri Säynevirta

Punaviittojen luolan putsaus

Aiemmin paikalliselta nuorelta pojalta saadun vihjeen turvin ryhmä suunnisti kohti mäellä sijaitsevan vanhan Tresendarin kartanon luolaston suuta. Luolan suuukolla lojui tyhjiä viinipulloja ja roskia merkkinä Punaviittojen läsnäolosta. Sisältä puhalsi kylmä ilma ja heikko mädän lihan haju.


Tiedustelijana toimi Rillan liito-oravaksi muutettu familiaari Julius, joka pimeässä liitäen kävi kurkkaamassa käytäviin. Luolasto avautui suureksi kellarikompleksiksi, jonka keskellä kulki syvä luonnonkivinen railo. Railon syvyyksistä hahmot kuulivat päänsä sisällä kuplivan ja porisevan äänen, joka valitti polttavaa nälkäänsä.


Rappusia ja portaita alas edetessään ryhmä kuuli oven takaa kiusaamista ja matalaa murinaa: kolme kookasta metsänpeikkoa (bugbear) piinasi pienempää otusta. Seikkailijat punoivat ovelan hyökkäyssuunnitelman:


  1. Aleia loisi maanjäristyksen omaisen tärinän hämäämiseksi.

  2. Lourelle loi sankkaa usvaa peittämään näkyvyyden.

  3. Rilla loi nukkumisloitsun (Sleep) heti, kun uteliaat otukset työnsivät päänsä käytävään.


Loitsu toimi täydellisesti ja vaivutti metsänpeikot uneen, jonka jälkeen seikkailijat huolehtivat kylmän rauhallisesti, ettei yksikään niistä enää heräisi.


Huijaus ja noppapeli taukohuoneessa

Ryhmä riisui surmattuilta peikkolaisilta näiden punaiset viitat, jotka hahmot vetivät ylleen esiintyen uusina Punaviitta tulokkainen. He koputtivat seuraavalle ovelle. Ovella käydyn lyhyen tenttauksen aikana Lourelle loi hiljaa lattianrajaan lisäusvaa peittääkseen käytävällä lojuvat peikkolaisten ruumiit.

Harhautus meni läpi ja ryhmä pääsi sisään Punaviittojen taukohuoneeseen, jossa miehet olivat jo hyvässä myötäisessä noppapelin ääressä. Seikkailijat soluttautuivat joukkoon, mutta noppatuuri oli kova: Aleia ja Hilma menettivät pelissä 20 hopeakolikkoa sekä vihreän kultasilmäisen jade-sammakon.


Keskustelujen lomassa kävi kuitenkin ilmi tärkeitä tietoja:


  • Ryhmää johtava Lasisauva (Glasstaff) oli saapunut Ikikesän kaupungistä (Neverwinter) ja järjestänyt paikallisista roistoista toimivan koplan.

  • Lasisauva oli vetäytynyt omiin tiloihinsa, eikä häntä saanut häiritä.


Piilopaikan käytäviä. Kuva: Harri Säynevirta
Piilopaikan käytäviä. Kuva: Harri Säynevirta

Rotta, pähkinät ja pako

Aleia hiippaili taukohuoneesta eteenpäin ja pääsi tirkistelemään lukkopesän läpi velhon työhuoneeseen. Huoneessa näkyi kirjahyllyjä, alkemiapöytä sekä lattialla vilistävä rotta.


Ovelat seikkailijat päättivät houkutella rotan puheille pähkinöillä. Saatuaan pähkinän toisensa jälkeen rotta paljasti tietoja isännästään, kunnes se söi itsensä niin täyteen, että pökertyi pöydän alle.


Tilan tutkinnassa selvisi seuraavaa:


  • Alkemiapöydällä oli yritetty valmistaa näkymättömyysrohtoa.

  • Kirjahyllystä löytyi kääpiö Urmonin päiväkirja 500 vuoden takaa. Se kertoi Phandelverin kadonneesta kaivoksesta, Kaikuaaltoluolasta (Wave Echo Cave) ja Loitsujen ahjosta (Forge of Spells), jossa oli taottu maagisia aseita ennen örkkien ja pahojen velhojen hyökkäystä. Kirjassa mainittiin myös Lathanderin papiston tilaama taikanuija Valontuoja (Lightbringer).

  • Työpöydältä löytyi kirje Mustalta Hämähäkiltä (Black Spider) osoitettuna Lordi Iarno Albrekille. Tämä vahvisti, että Lasisauva ja Sildarin etsimä Iarno olivat yksi ja sama henkilö. Kirjeessä käskettiin raivata tiellä olevat seikkailijat sekä kääpiöt (Gundren veljineen) pois tieltä.


Sillä välin kun kirjaa tutkittiin, rotta oli kuitenkin livistänyt varoittamaan isäntäänsä. Iarno oli jättänyt tavaransa ja paennut kirjahyllyn taakse piilotetusta salaovesta. Pölyä ja ilmavirtoja taioillaan hyödyntäen hahmot jäljittivät salaovien ketjun aina kellarin toiselle laidalle.


Mimikki, krypta ja vankien pelastus

Pakotietä seuratessaan ryhmä päätyi varastohuoneeseen ja siitä edelleen asehuoneeseen. Asehuoneessa nököttävä arkku paljastui kuitenkin ansaksi: se oli mimikki! Hampaat ja pitkä limainen kieli tarrasivat kiinni Lourelleen, mutta lyhyen ja kiivaan mähinän jälkeen hirviö nitistettiin.


Seuraavasta tilasta eli kartanon vanhasta sukukryptasta sijainneiden sargofakien viereltä nousi luurankoja kolistelemaan luitaan, mutta nekin hoidettiin nopeasti pois päiväjärjestyksestä.


Kryptan takaa löytyivät tyrmät. Punaviittojen kaappaama Phandalinin sepän vaimo ja lapset olivat siellä vangittuina. He kertoivat kyynelsilmin, että itse seppä oli jo syötetty "kuilussa asustavalle hirviölle". Sildar jäi tyrmiin suojelemaan perhettä, kun seikkailijat varmistivat tutkimattomat käytävät edeltä. Pitkässä käytävässä laukesi vielä kivenpyöritysansa, mutta valtava pyörivä kivi onnistuttiin väistämään täpärästi.  Vapauteut vangit saatettiin tämän jälkeen turvaan maan pinnalle kellareista löytyneen lattialuukun kautta.


Kuilun hirviö ja taikamiekka

Toimitettuaan siviilit turvaan ryhmä piti lyhyen levon ja palasi alas selvittämään sepän kohtaloa. Oravatiedustelija lähetettiin jälleen kuiluun, mutta yhteys siihen katkesi yhtäkkiä oravan tullessa syödyksi.


Kuilusta nousi syvän nälän riivaama, kauhea yksisilmäinen ja teräväkyntinen otus. Hirviö oli toiminut Punaviittojen "vahtikoirana", jolle he olivat heittäneet uhrejaan syötäväksi. Vaikka olennon mädättävä katse ja paha haju koettelivat ryhmää, seikkailijat kukistivat sen yhteisvoimin ja potkaisivat raadon takaisin monttuun.


Laskeutuessaan mädältä lihalta haisevan railon pohjalle hahmot löysivät sepän jäänteet sekä luukasojen sekaan kätketyn arkun. Arkusta löytyi rahan ja parannusrohtojen lisäksi upea taikamiekka: Talon (+1 pitkämiekka), jonka väistimessä oli kotkan siipien muotoilu.


Session päätös

Lasisauva/Iarno pääsi tällä kertaa pakoon, mutta Punaviittojen piilopaikka tyhjennettiin ja heidän rivinsä saatiin murrettua. Pelastettujen vankien ja löydettyjen johtolankojen myötä ryhmä saavutti tason kolme!


Sessio 3 päättyy.


Tyrmämestarin fiilikset toisesta sessiosta


Kommentit


bottom of page